RIITTA NISKANEN, rakennustutkija
ANNA-RIIKKA VADEN, maakuntamuseotutkija
Uusimaalaisella Mäntsälän kunnalla ja Päijät-Hämeen maakuntamuseolla on lähes puolivuosisatainen yhteinen historia. Yhteistyön sidos luotiin jo 1970-luvun alkupuolella Mäntsälän edustajien ollessa mukana perustamassa Päijät-Hämeen museoyhdistystä, jonka epävirallisissa puitteissa maakunnan museotoimintaa pyrittiin edistämään. Vuonna 1980 käynnistyneen maakuntamuseotoiminnan myötä kunta tuli osaksi Päijät-Hämeen maakuntamuseon ja aluetaidemuseon toiminta-aluetta. Myöhemmin yhteistyö laajeni käsittämään rakennettua kulttuuriympäristöä ja muinaisjäännöksiä koskevat viranomaistehtävät. Vuosi 2020 tuo mukanaan muutoksen. Uuden museolain ja maakunnallisiin alueellisiin vastuumuseoihin siirtymisen myötä, siirtyy Mäntsälä Lahden museoilta Helsingin kaupunginmuseon eli Keski-Uudenmaan alueellisen vastuumuseon hoiviin.
Mäntsäläläiset ovat juuri nyt tienhaarassa, josta avautuu lupaavia näkymiä kaikkialle. Kasvava Mäntsälä on tällä hetkellä kiehtova sekoitus agraari-Suomen kauneimpia piirteitä ja kaupungistuvan muutoskunnan hurmaa. Se on toisaalta säilyttänyt kasvoillaan oleelliset historiansa jäljet, toisaalta hakemassa uutta ilmettä ja myös mittakaavaa rakennetulle ympäristölleen.
Mäntsälän asutushistoria on pitkä. Alueen moninaiset muinaisjäännökset kertovat elämästä aina kivikaudelta historialliselle ajalle asti. Säilyneiden rakennusten ikäjakaumakin on suomalaisittain melko mittava, noin kolmesataa vuotta. Tältä ajalta Mäntsälässä on sekä aatelisten että vähäväkisten asumuksia.
Myös kirkonmäki edustaa pysyvyyttä. Kirkko on alusta pitäen, 1500-luvulta ollut samassa paikassa, samoin sen alapuolella oleva Mäntsälän tai Karlsbergin kartano, jonka historia alkaa 1600-luvulta. Näillä tienoilla on myös samoista ajoista lähtien hoidettu seudun yhteiset asiat, esimerkkinä kunnantupa ja lainajyvästö, josta saattoi katovuoden tullessa lainata viljaa. Mäki on myös vanha kauppapaikka.
Mäntsäläläinen kartanokulttuuri on rikas ja monipuolinen. Myös monet kylät ovat sopusointuisia, maisemiensa muokkaamia ja kauniisti säilyneitä. Maaseudun kyliä ympäröivät peltoaukeat, jotka ovat tyypillisiä mäntsäläläiselle maisemalle. Jotkut näistä pelloista ovat satoja vuosia vanhoja.
Mäntsälän museot kuvastavat hyvin alueelle ominaisia piirteitä. Sepänmäen käsityömuseo perustettiin jo 1970-luvulla modernisti eläväksi museoksi – kertomaan käsityötaidoista elävää perinnettä hyödyntäen. Kartanokulttuuria edustavan Alikartanon museotoiminta oli vaakalaudalla muutama vuosi sitten Kansallismuseon lopettaessa avoinna pidon. Mäntsälän kunta teki pienoisen kulttuuriteon ottaessaan yleisötoiminnan hoitaakseen ja museotoiminta Alikartanossa saattoi jatkua.
Mäntsälä on syntynyt ja kehittynyt hyvin erityyppisistä lähtökohdista: se koostuu asumisen ja siihen liittyvien toimintojen ohella kaupan, maanviljelyn ja 1900-luvun alun teollisuusympäristöistä, joille on ollut hyvät edellytykset kulkuväylänä toimineen joen ja hedelmällisen jokilaakson äärellä ja myöhemmin myös keskeisen tiestön ansiosta. Monet Mäntsälän tiet ovat hyvin vanhoja, ja paikoin niiden tienoilla on nähtävissä jälkiä maanteiden vakiovarusteista, kuten kievareista.
Moottoriliikenne kehittyi nopeasti, ja 1960-luvulla Mäntsälän linja-autoasema oli Suomen maaseudun vilkkain. Vieläkin se on taajaman keskellä ja kertoo liikenteen solmukohdasta, Mäntsälän mutta myös Suomen linja-autoliikenteen varhaisvaiheista. Se on nimittäin suomalaisen maaseudun asema-arkkitehtuurin ensimmäisen aallon ilmentäjiä. Nyt Mäntsälässä ollaan myös rautatien varressa, mikä on luontevaa paikkakunnan liikenteellisen merkityksen kannalta.
Karjalaisuus toi monille paikkakunnille sodan jälkeen uudenlaisen piristysruiskeen. Mäntsälässä se näkyy komeasti myös rakennetussa ympäristössä, mutta myös museo- ja perinnetyössä. Mäntsälään ja lähialueille asutettiin Kirvun pitäjän asukkaita ja kirkonmäellä onkin vuodesta 1985 toiminut vireä Kirvun pitäjämuseo.
Taajamakuvaa rikastavat muun muassa kenkätehtailija Yrjö Apposen teollisuuslaitos ja asuintalo.
Elokuvateatteri on hieno pieni kuriositeetti sodanjälkeisiltä vuosilta, jolloin Mäntsälä kasvoi ja sai hieman urbaanejakin piirteitä. Ohkolan sairaalakompleksi edustaa arvostettua sodanjälkeistä laitosarkkitehtuuria ja korkeatasoista rakennustaidetta.
Kunnantalo on Suomen kärkeä. Professori Arto Sipinen on suomenennätysmiehiä, hän on piirtänyt Suomeen peräti yhdeksän kunnantaloa. Niissä on kaikissa paljon yhtäläisyyksiä, mutta myös olennaisia yksilöllisiä piirteitä, kuten kulloiseenkin paikkakuntaan sidottu materiaalinkäyttö. Mäntsälän kunnantalon lattiassa on paikallista punaista graniittia. Paikallisista erityiskohteista on mainittava vielä vuoden 1992 asuntomessualue, jossa toteutuu hienosti maiseman ja rakentamisen yhteys.
Näitä hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä ympäristöjä yhdistää mittakaava, joka on aina meidän päiviimme säilynyt tasapainoisena. Koko rakennuskanta on melko matalaa ja yhtenäistä, uusmaalaiseen maisemaan kauniisti istuvaa. Erityinen piirre, metsäreunaan rakentaminen korostaa monin paikoin perinteisellä tavalla tätä ominaisuutta.
Taajamassa on nähtävissä vielä toistaiseksi tämä sama piirre, tasapaino ja harmonia, joka syntyy ilmavuudesta, väljyydestä, mataluudesta, kauniista perinteisistä materiaaleista, historiallisesti kerroksisesta rakennuskannasta. Taajamassa on menneisyyden nostalgiaa ja nykypäivän dynamiikkaa rinta rinnan.
Keskustassa kaikki tärkeä on katseen päässä johtuen juuri maiseman ja rakennetun ympäristön tasapainosta. Vaikka sodan jälkeinen kehitys on ollut nopeaa, elinkeinorakenne on muuttunut ja miljöö sen mukana, on uusi sovittautunut luontevasti vanhaan. Kuten kohtelias vieras ainakin, uusi on pysähtynyt ovenpieleen, tutkinut paikalla olijoita, tunnustellut ja astunut hieman varoen sisään.
Mäntsälä on kiitettävästi selvittänyt omaa rakennettua menneisyyttään, maisemarakennetta ja kulttuuriympäristöjensä tulevaisuutta. Täällä on hankittu parasta mahdollista asiantuntemusta ja huolehdittu siitä, että yhdyskuntasuunnittelun pohjana on ammattitaitoinen ja ajantasainen tieto. Tuloksena on tästä näkökulmasta katsoen myös parasta mahdollista ympäristöä.
Luottavaisin mielin luotsaamme Mäntsälän Keski-Uudenmaan alueellisen vastuumuseon huomaan myös museotoiminnan osalta. Toiminta on Mäntsälässä nykyresursseilla hyvin sujuvaa, tapahtumarikasta ja toiminnan kehittämiseen satsataan niin kunnan kuin yhdistyksenkin museoissa. Kiitämme antoisasta yhteistyöstä Mäntsälän kunnan henkilöstöä, yhdistysten edustajia ja alueen asukkaita sekä toivotamme onnea tuleviin haasteisiin.
ANNA-RIIKKA VADEN, maakuntamuseotutkija
Uusimaalaisella Mäntsälän kunnalla ja Päijät-Hämeen maakuntamuseolla on lähes puolivuosisatainen yhteinen historia. Yhteistyön sidos luotiin jo 1970-luvun alkupuolella Mäntsälän edustajien ollessa mukana perustamassa Päijät-Hämeen museoyhdistystä, jonka epävirallisissa puitteissa maakunnan museotoimintaa pyrittiin edistämään. Vuonna 1980 käynnistyneen maakuntamuseotoiminnan myötä kunta tuli osaksi Päijät-Hämeen maakuntamuseon ja aluetaidemuseon toiminta-aluetta. Myöhemmin yhteistyö laajeni käsittämään rakennettua kulttuuriympäristöä ja muinaisjäännöksiä koskevat viranomaistehtävät. Vuosi 2020 tuo mukanaan muutoksen. Uuden museolain ja maakunnallisiin alueellisiin vastuumuseoihin siirtymisen myötä, siirtyy Mäntsälä Lahden museoilta Helsingin kaupunginmuseon eli Keski-Uudenmaan alueellisen vastuumuseon hoiviin.
 |
| Päijät-Hämeen museopäivän osallistujia Sepänmäellä 1977. Kuva Maija Hahl/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto |
Mäntsäläläiset ovat juuri nyt tienhaarassa, josta avautuu lupaavia näkymiä kaikkialle. Kasvava Mäntsälä on tällä hetkellä kiehtova sekoitus agraari-Suomen kauneimpia piirteitä ja kaupungistuvan muutoskunnan hurmaa. Se on toisaalta säilyttänyt kasvoillaan oleelliset historiansa jäljet, toisaalta hakemassa uutta ilmettä ja myös mittakaavaa rakennetulle ympäristölleen.
Mäntsälän asutushistoria on pitkä. Alueen moninaiset muinaisjäännökset kertovat elämästä aina kivikaudelta historialliselle ajalle asti. Säilyneiden rakennusten ikäjakaumakin on suomalaisittain melko mittava, noin kolmesataa vuotta. Tältä ajalta Mäntsälässä on sekä aatelisten että vähäväkisten asumuksia.
Myös kirkonmäki edustaa pysyvyyttä. Kirkko on alusta pitäen, 1500-luvulta ollut samassa paikassa, samoin sen alapuolella oleva Mäntsälän tai Karlsbergin kartano, jonka historia alkaa 1600-luvulta. Näillä tienoilla on myös samoista ajoista lähtien hoidettu seudun yhteiset asiat, esimerkkinä kunnantupa ja lainajyvästö, josta saattoi katovuoden tullessa lainata viljaa. Mäki on myös vanha kauppapaikka.
 |
| Mäntsälän vuonna 1866 valmistunen kirkon on suunnitellut arkkitehti Jean Wik. Kuva Toni Kesti/Lahden museot. |
Mäntsäläläinen kartanokulttuuri on rikas ja monipuolinen. Myös monet kylät ovat sopusointuisia, maisemiensa muokkaamia ja kauniisti säilyneitä. Maaseudun kyliä ympäröivät peltoaukeat, jotka ovat tyypillisiä mäntsäläläiselle maisemalle. Jotkut näistä pelloista ovat satoja vuosia vanhoja.
Mäntsälän museot kuvastavat hyvin alueelle ominaisia piirteitä. Sepänmäen käsityömuseo perustettiin jo 1970-luvulla modernisti eläväksi museoksi – kertomaan käsityötaidoista elävää perinnettä hyödyntäen. Kartanokulttuuria edustavan Alikartanon museotoiminta oli vaakalaudalla muutama vuosi sitten Kansallismuseon lopettaessa avoinna pidon. Mäntsälän kunta teki pienoisen kulttuuriteon ottaessaan yleisötoiminnan hoitaakseen ja museotoiminta Alikartanossa saattoi jatkua.
Mäntsälä on syntynyt ja kehittynyt hyvin erityyppisistä lähtökohdista: se koostuu asumisen ja siihen liittyvien toimintojen ohella kaupan, maanviljelyn ja 1900-luvun alun teollisuusympäristöistä, joille on ollut hyvät edellytykset kulkuväylänä toimineen joen ja hedelmällisen jokilaakson äärellä ja myöhemmin myös keskeisen tiestön ansiosta. Monet Mäntsälän tiet ovat hyvin vanhoja, ja paikoin niiden tienoilla on nähtävissä jälkiä maanteiden vakiovarusteista, kuten kievareista.
 |
| Kartanoissa historia kerrostuu seinille. Kuvassa vanha sanomalehti Hietasen kartanon seinien kerrostumissa. Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. |
Moottoriliikenne kehittyi nopeasti, ja 1960-luvulla Mäntsälän linja-autoasema oli Suomen maaseudun vilkkain. Vieläkin se on taajaman keskellä ja kertoo liikenteen solmukohdasta, Mäntsälän mutta myös Suomen linja-autoliikenteen varhaisvaiheista. Se on nimittäin suomalaisen maaseudun asema-arkkitehtuurin ensimmäisen aallon ilmentäjiä. Nyt Mäntsälässä ollaan myös rautatien varressa, mikä on luontevaa paikkakunnan liikenteellisen merkityksen kannalta.
Karjalaisuus toi monille paikkakunnille sodan jälkeen uudenlaisen piristysruiskeen. Mäntsälässä se näkyy komeasti myös rakennetussa ympäristössä, mutta myös museo- ja perinnetyössä. Mäntsälään ja lähialueille asutettiin Kirvun pitäjän asukkaita ja kirkonmäellä onkin vuodesta 1985 toiminut vireä Kirvun pitäjämuseo.
Taajamakuvaa rikastavat muun muassa kenkätehtailija Yrjö Apposen teollisuuslaitos ja asuintalo.
Elokuvateatteri on hieno pieni kuriositeetti sodanjälkeisiltä vuosilta, jolloin Mäntsälä kasvoi ja sai hieman urbaanejakin piirteitä. Ohkolan sairaalakompleksi edustaa arvostettua sodanjälkeistä laitosarkkitehtuuria ja korkeatasoista rakennustaidetta.
Kunnantalo on Suomen kärkeä. Professori Arto Sipinen on suomenennätysmiehiä, hän on piirtänyt Suomeen peräti yhdeksän kunnantaloa. Niissä on kaikissa paljon yhtäläisyyksiä, mutta myös olennaisia yksilöllisiä piirteitä, kuten kulloiseenkin paikkakuntaan sidottu materiaalinkäyttö. Mäntsälän kunnantalon lattiassa on paikallista punaista graniittia. Paikallisista erityiskohteista on mainittava vielä vuoden 1992 asuntomessualue, jossa toteutuu hienosti maiseman ja rakentamisen yhteys.
Näitä hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä ympäristöjä yhdistää mittakaava, joka on aina meidän päiviimme säilynyt tasapainoisena. Koko rakennuskanta on melko matalaa ja yhtenäistä, uusmaalaiseen maisemaan kauniisti istuvaa. Erityinen piirre, metsäreunaan rakentaminen korostaa monin paikoin perinteisellä tavalla tätä ominaisuutta.
Taajamassa on nähtävissä vielä toistaiseksi tämä sama piirre, tasapaino ja harmonia, joka syntyy ilmavuudesta, väljyydestä, mataluudesta, kauniista perinteisistä materiaaleista, historiallisesti kerroksisesta rakennuskannasta. Taajamassa on menneisyyden nostalgiaa ja nykypäivän dynamiikkaa rinta rinnan.
 |
| Silitysrautojen rivi Sepänmäen käsityömuseossa. Kuva Toni Kesti/Lahden museot. |
Keskustassa kaikki tärkeä on katseen päässä johtuen juuri maiseman ja rakennetun ympäristön tasapainosta. Vaikka sodan jälkeinen kehitys on ollut nopeaa, elinkeinorakenne on muuttunut ja miljöö sen mukana, on uusi sovittautunut luontevasti vanhaan. Kuten kohtelias vieras ainakin, uusi on pysähtynyt ovenpieleen, tutkinut paikalla olijoita, tunnustellut ja astunut hieman varoen sisään.
Mäntsälä on kiitettävästi selvittänyt omaa rakennettua menneisyyttään, maisemarakennetta ja kulttuuriympäristöjensä tulevaisuutta. Täällä on hankittu parasta mahdollista asiantuntemusta ja huolehdittu siitä, että yhdyskuntasuunnittelun pohjana on ammattitaitoinen ja ajantasainen tieto. Tuloksena on tästä näkökulmasta katsoen myös parasta mahdollista ympäristöä.
Luottavaisin mielin luotsaamme Mäntsälän Keski-Uudenmaan alueellisen vastuumuseon huomaan myös museotoiminnan osalta. Toiminta on Mäntsälässä nykyresursseilla hyvin sujuvaa, tapahtumarikasta ja toiminnan kehittämiseen satsataan niin kunnan kuin yhdistyksenkin museoissa. Kiitämme antoisasta yhteistyöstä Mäntsälän kunnan henkilöstöä, yhdistysten edustajia ja alueen asukkaita sekä toivotamme onnea tuleviin haasteisiin.
Kiitos myös täältä Mäntsälän museopalvelujen puolelta sinne Lahteen Anna-Riikalle, Riitalle ja kaikille teille upeille museoammattilaisille, joiden kanssa meillä on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Hieman haikein mutta luottavaisin mielin ja uutta yhteistyötä innolla odottaen siirrymme Helsingin kaupunginmuseon hoiviin toimimaan Keski-Uudenmaan alueellisella museokentällä.
VastaaPoistaSirkku Mäkelä
suunnittelija
Mäntsälän kunta