Siirry pääsisältöön

Museoitava vuosi 2018

TIMO SIMANAINEN, museonjohtaja

Museoitava vuosi 2018 on vielä käytännöllisesti katsoen edessä. Yksi tulos on jo kuitenkin aikaansaatu: 67 vuoden jälkeen taidemuseo siirtyy uusiin tiloihin Päijänteenkadulle. Kaupunginvaltuusto päätti eilen maanantaina edetä asiassa selkein äänin: 45 puolesta – 14 vastaan. Ennen kuin avajaisia uudessa taidemuseossa päästään pitämään, rakentaminen ja tilojen viimeistely toimintakuntoon kestänee arviolta pyöreät kaksi vuotta.

Tässä vaiheessa kiitän Päijät-Hämeen liittoa Tajumo-hankeen muodossa saadusta tuesta. Hankkeen avulla saimme puolessa vuodessa toteutettua asioita, jotka tulivat näkyviin taidemuseon tilaratkaisua päätettäessä. Teimme tehokkaasti konseptisuunnittelua, jota viemme tulevan talven ja kevään aikana vielä eteenpäin. Teimme Business Model Canvasin mukaista liiketoimintasuunnitelmaa, jota myös tarkennamme jatkossa.

Taidemuseo on sijainnut väliaikaisissa tiloissa Vesijärvenkadulla vuodesta 1950.
Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Päijät-Hämeen taidemuseoyhdistys on jaksanut uskoa ja tehdä työtä uuden taidemuseon eteen lähes 40 vuotta. – Lopussa kiitos seisoo, sanonta toteutui.

Alkuvuosi 2018 museolla varmasti menee uuteen toimitilaan liittyvissä selvityksissä ja suunnittelussa. Taidemuseosta pitää tulla sellainen kuin käyttäjä haluaa. Tarvittava museotekniikka ei tiloihin tule ilman museolaisten tekemää suunnittelua. Ehkä vieläkin enemmän suunnittelupaineita kohdistuu taidemuseon tulevaan toimintaan. Toimintatapa ja taidemuseon tarjoamat sisällöt tulevat olemaan tuloksen teossa avainasemassa. Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto vaan kaikki tehdään varmistaen hyvä tulos. – Itse keksimäni slogan kuuluu: Amerikkalainen myy ensin ja tekee tuotteen vasta sitten.

Meidän pitää olla 100% varmoja, että aikomamme palvelukokonaisuus toimii ja ihmiset kiinnostuvat siitä. Jos ennen muinoin tehtiin hyviä palveluja, jotka eivät kiinnostaneet suurta yleisöä, niin tänä päivänä on tehtävä vain sellaisia sisältöjä, jotka varmasti saavat ihmiset liikkeelle. - Museon on tehtävä houkuttelevia sisältöjä ja erinomaisia palveluja. Keskiverrolla ei koskaan menestytä.

Miten saamme museon talouden toimimaan niin, että suoritteet vastaavat korkeita päämääriä? – Me opimme uusia ratkaisuja, toimintamalleja ja -tapoja. Teemme yhteistyötä osaavissa verkostoissa. Löydämme hyviä kontakteja maailmalta ja Lahdesta. Olemme aktiivisia ja opimme työtä tehdessämme jatkuvasti paljon uutta.

Museon henkilökunta tutustumassa tuleviin tiloihin Malskilla Päijänteenkadulla.
Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Museoon on tullut uusia työntekijöitä vuosittain jokunen. Muutos jatkuu edelleen, sillä lähivuosina on eläköitymässä pitkän työsaran tehneitä museolaisia. Uudistuminen toteutuu näinkin.

Edessä on myös Historiallisen museon uudistuminen. Ensin peruskorjaus jota seuraa uuden perusnäyttelyn teko: Tehdään ”Lahti 10.000 vuotta” – näyttely! – Vihdoin saamme maakuntamuseolle itsekunnioitusta kohottavan pitkäaikaisemman näyttelyn, joka kertoo Suomen, maakunnan ja Lahden kehitysvaiheista.

Hyvää alkanutta vuotta museokävijät ja museoväki! – Teidän työtänne tarvitaan hyvän tulevaisuuden tekemiseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maauimala mäkimontussa – Lahden oma erikoisuus

Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.  Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas. 1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat.  Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon li...

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...

Mukana museossa – Birgitta Stjernvall-Järvi Lahden museoiden muistoissa

Birgitta Stjernvall-Järvi kuoli 80-vuotiaana 10.6.2024. Hän oli syntynyt 1.4.1944 Sysmän Virtaan Vanhankartanon tyttärenä. Birgitta Stjernvall kirjoitti ylioppilaaksi Salpausselän yhteiskoulun ensimmäisen ylioppilasvuosikerran mukana vuonna 1964 ja valmistui kaksi vuotta myöhemmin kansakoulunopettaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta. Birgitta Stjernvall-Järvi oli monin tavoin mukana museossa. Birgitta Sjernvall-Järvi 1960-luvun alussa. Lahden museoiden kuvakokoelmat. Opiskellessaan Birgitta sai tilaisuuden mukavaan sivutoimeen. Hänestä tuli televisiokuuluttaja, yksi alan pioneereista. Taikalaatikon kaunottaret olivat vielä 1960-luvulla suuri ihailun kohde. Tv-illan päätteeksi kuuluttajan lausuma ”Hyvää yötä” kuulosti henkilökohtaiselta ja turvalliselta. Television varhaisvuosista saakka lastenohjelmat olivat merkittävä osa ohjelmistoa, kuten voimme Radio- ja tv-museon perusnäyttelyssä oppia. Oli tietenkin tärkeää naulita kansa vastaanotinten ääreen ja totuttaa katsojat pienestä...