Siirry pääsisältöön

Museoitava vuosi 2018

TIMO SIMANAINEN, museonjohtaja

Museoitava vuosi 2018 on vielä käytännöllisesti katsoen edessä. Yksi tulos on jo kuitenkin aikaansaatu: 67 vuoden jälkeen taidemuseo siirtyy uusiin tiloihin Päijänteenkadulle. Kaupunginvaltuusto päätti eilen maanantaina edetä asiassa selkein äänin: 45 puolesta – 14 vastaan. Ennen kuin avajaisia uudessa taidemuseossa päästään pitämään, rakentaminen ja tilojen viimeistely toimintakuntoon kestänee arviolta pyöreät kaksi vuotta.

Tässä vaiheessa kiitän Päijät-Hämeen liittoa Tajumo-hankeen muodossa saadusta tuesta. Hankkeen avulla saimme puolessa vuodessa toteutettua asioita, jotka tulivat näkyviin taidemuseon tilaratkaisua päätettäessä. Teimme tehokkaasti konseptisuunnittelua, jota viemme tulevan talven ja kevään aikana vielä eteenpäin. Teimme Business Model Canvasin mukaista liiketoimintasuunnitelmaa, jota myös tarkennamme jatkossa.

Taidemuseo on sijainnut väliaikaisissa tiloissa Vesijärvenkadulla vuodesta 1950.
Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Päijät-Hämeen taidemuseoyhdistys on jaksanut uskoa ja tehdä työtä uuden taidemuseon eteen lähes 40 vuotta. – Lopussa kiitos seisoo, sanonta toteutui.

Alkuvuosi 2018 museolla varmasti menee uuteen toimitilaan liittyvissä selvityksissä ja suunnittelussa. Taidemuseosta pitää tulla sellainen kuin käyttäjä haluaa. Tarvittava museotekniikka ei tiloihin tule ilman museolaisten tekemää suunnittelua. Ehkä vieläkin enemmän suunnittelupaineita kohdistuu taidemuseon tulevaan toimintaan. Toimintatapa ja taidemuseon tarjoamat sisällöt tulevat olemaan tuloksen teossa avainasemassa. Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto vaan kaikki tehdään varmistaen hyvä tulos. – Itse keksimäni slogan kuuluu: Amerikkalainen myy ensin ja tekee tuotteen vasta sitten.

Meidän pitää olla 100% varmoja, että aikomamme palvelukokonaisuus toimii ja ihmiset kiinnostuvat siitä. Jos ennen muinoin tehtiin hyviä palveluja, jotka eivät kiinnostaneet suurta yleisöä, niin tänä päivänä on tehtävä vain sellaisia sisältöjä, jotka varmasti saavat ihmiset liikkeelle. - Museon on tehtävä houkuttelevia sisältöjä ja erinomaisia palveluja. Keskiverrolla ei koskaan menestytä.

Miten saamme museon talouden toimimaan niin, että suoritteet vastaavat korkeita päämääriä? – Me opimme uusia ratkaisuja, toimintamalleja ja -tapoja. Teemme yhteistyötä osaavissa verkostoissa. Löydämme hyviä kontakteja maailmalta ja Lahdesta. Olemme aktiivisia ja opimme työtä tehdessämme jatkuvasti paljon uutta.

Museon henkilökunta tutustumassa tuleviin tiloihin Malskilla Päijänteenkadulla.
Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Museoon on tullut uusia työntekijöitä vuosittain jokunen. Muutos jatkuu edelleen, sillä lähivuosina on eläköitymässä pitkän työsaran tehneitä museolaisia. Uudistuminen toteutuu näinkin.

Edessä on myös Historiallisen museon uudistuminen. Ensin peruskorjaus jota seuraa uuden perusnäyttelyn teko: Tehdään ”Lahti 10.000 vuotta” – näyttely! – Vihdoin saamme maakuntamuseolle itsekunnioitusta kohottavan pitkäaikaisemman näyttelyn, joka kertoo Suomen, maakunnan ja Lahden kehitysvaiheista.

Hyvää alkanutta vuotta museokävijät ja museoväki! – Teidän työtänne tarvitaan hyvän tulevaisuuden tekemiseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvyyttä ja totuutta etsimässä – Uuno Alangon syntymästä 140 vuotta

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Uno Alanco, vuodesta 1925 Uuno Alanko, oli insinööri, arkkitehti ja taidemaalari, jonka elämäntyön eri puolet kytkeytyvät voimakkaasti Lahteen. Hän teki monivaiheisen ja pitkän uran taiteilijana ja opettajana. Alanco oli myös muovaamassa nuoren Suomen tasavallan taide-elämää ja koulutuspolitiikkaa. Alanko syntyi Mäntsälässä 12.10.1878, mutta perhe muutti Lahteen isän Isac Alancon ryhtyessä johtamaan Pallaksen rullatehdasta Jalkarannassa. Isän toivomuksesta poika hakeutui aikanaan Polyteekkiin insinöörioppiin ottaakseen sitten yrityksen johdon itselleen. Piirtäessään eräänä päivänä kiertokankea Alanco lumoutui sen täydellisestä muodosta. Hän kertoo eläneensä silloin kauneuden määritelmän: se muoto on kaunein, joka parhaiten vastaa tarkoitustaan. Alanco valmistui insinööriksi vuonna 1901, mutta päätti jatkaa opiskeluaan arkkitehtiosastolla tutkiakseen kauneuden olemusta. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi. Suoritettuaan arkkitehdin t...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii...