RIITTA NISKANEN, rakennustutkija
Lahden rautatieaseman tienoota
alettiin hiljalleen rakentaa sen jälkeen, kun Harjukadun ja aseman välinen alue
oli 1800-luvun lopulla hankittu kauppalalle. Keskustan tontit täyttyivät, ja
kauppala alkoi laajeta etelään päin. 1900-luvun alussa rakennustoiminta vilkastui,
ja toinen toistaan komeampia taloja nousi varsinkin Rautatienkadun alkupäähän.
Maalaismaisema ja kaupunki elivät kuitenkin
vielä rinnakkain. Hautausmaanharjun kupeessa oli perunakuoppia, kadut olivat
huonokuntoisia, ja kaupunkilaisten ohella niitä käyttivät myös kotieläimet.
Juhannuksena 1906 kahden lehmän kerrottiin märehtineen heinää
Rautatienkadulla.
Rakennusmestari August Ståhlberg päätti
ottaa vaarin rakennussuhdanteista. Hän oli kaupungin kiinteistöjen
isännöitsijä, jonkin aikaa myös kaupunginvouti, mutta hän piirsi myös yksityisesti
taloja. Osan niistä hän rakennutti itse ja myi sitten voitolla. Ståhlberg oli
kovasti mieltynyt ajan rakennustaiteen yltäkylläisyyteen. Hänen talonsa
pursuavat sieviä torneja, kiharaisia tuulilautoja, koristeellisia ulokkeita, viehättäviä
lasikuisteja ja pikkuruutuisia ikkunoita.
Vuonna 1906 Ståhlberg piirsi ja
rakennutti talon ja ulkorakennuksen Loviisankatu 1:een. Seuraavana vuonna tohtori
Uno Heininen osti kiinteistön. Hänet oli jokunen vuosi aikaisemmin nimitetty
Lahden piirieläinlääkäriksi.
Eläinlääkärin työ oli raskasta, piiri laaja ja potilaita paljon. Heininen oli seudun ainoa ammattimies, vasta Orimattilassa ja Heinolassa olivat lähimmät kollegat. Kotieläinten hoito ja elinolot olivat monin paikoin takapajuiset. Taikausko rehotti, ja sairauksien lisäksi kansanparannus tappoi eläimiä. Pirun sanottiin usein vierailevan talleissa ja navetoissa ajamassa eläimillä. Eläinlääkärin tehtävänä oli ohjata talonpoikia puoskaroinnin sijasta hygieniaan ja ammattiapuun.
Heininen oli myös
kaupunginvaltuuston ja terveydenhoitolautakunnan jäsen sekä kunnallissairaalan
johtokunnan puheenjohtaja. Tälläkin saralla riitti työtä: puodit ja
elintarvikkeet olivat likaisia, yleiset saunat, likakaivot ja lantasäiliöt
siivottomia. Kulkutautien ehkäisyyn käytettiin runsaasti voimia ja varoja. Kaupunki
oli kuitenkin hyvin edistyksellinen. 1910-luvulle tultaessa Lahteen oli
rakennettu vesi- ja viemärilaitos, sähköasema ja yksi maamme uudenaikaisimmista
kunnallisista sairaaloista.
Lahden kaupunginisät, joukossaan
tohtori Heininen, anoivat vuonna 1911 senaatilta lupaa perustaa paikkakunnalle eläinlääketieteellinen
korkeakoulu. Laitokselle oli tarkoitus antaa huomattava rahalahjoitus ja tontti
Möysästä. Akateemisen opetuksen odotettiin tuovan taloudellista ja henkistä
hyvinvointia seudulle. Suunnitelma ei toteutunut, koska senaatti katsoi, ettei
alueella ole riittävästi eläimiä ja eläinsairauksia korkeakoulun tarpeisiin.
Vuonna 1909 eläinlääkäri Heininen
päätti perustaa kengityskoulun yhteistyössä Itä-Hämeen maanviljelysseuran
kanssa. Hän arveli kaupungin vossikoiden ja parinsadan hevosen takaavan
työllisyyden. Heininen rakennutti talonsa taakse kengityshuoneen, leikkaussalin,
tallin, pajan ja pienen asunnon käsittävän koulutalon. Koulun opettajan
rouvasta on säilynyt ajan hygieniaoloja kuvaavaa muistitietoa: hän piti itseään
liian hienona käymään pihan perällä, joten hänen palvelijattarensa tehtävänä
oli kantaa rouvan potta sisältöineen esiliinansa alla kompostiin.
Tohtori Heininen solmi avioliiton
vuonna 1909, ja rouva Helmi Heinisestä tuli eläinlääkärin talon emäntä. Uno
Heininen kuoli yllättäen sydänkohtaukseen heinäkuussa 1921, vain 46-vuotiaana. Perheessä
ei ollut lapsia. Joidenkin vaiheiden jälkeen talo ja kengityskoulu tulivat
samassa korttelissa toimivan meijerin omistukseen. Ympärille nousi vuosien
varrella kerrostaloja, ja eläinlääkärin pihapiiri jäi hieman unohduksiin.
Eläinlääkärin talo on vanha, mutta hyvin säilynyt kaunotar Loviisankadun varressa. Kengityskoulu on jäänyt näkymättömiin sisäpihalle. Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseo |
Parhaillaan on käynnissä
asemakaavahanke, jolla toimintansa lopettaneen meijerin tontti osoitetaan
uuteen käyttöön, lähinnä asunnoiksi. Heinisen talo kunnostetaan ja suojellaan,
ja museo on ehdottanut myös kengityskoulun säilyttämistä. Ratkaistavana on
rakennukseen kertyneiden haitta-aineiden aikaansaama ongelma. Meijeri käytti
taloa pajana, ja rakenteisiin on imeytynyt muun muassa öljyä.
Follow my blog with Bloglovin
Kommentit
Lähetä kommentti