Siirry pääsisältöön

Eläinlääkärin talon elämää Lahden varhaisvuosina ja tulevaisuudessa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija

Lahden rautatieaseman tienoota alettiin hiljalleen rakentaa sen jälkeen, kun Harjukadun ja aseman välinen alue oli 1800-luvun lopulla hankittu kauppalalle. Keskustan tontit täyttyivät, ja kauppala alkoi laajeta etelään päin. 1900-luvun alussa rakennustoiminta vilkastui, ja toinen toistaan komeampia taloja nousi varsinkin Rautatienkadun alkupäähän.

Maalaismaisema ja kaupunki elivät kuitenkin vielä rinnakkain. Hautausmaanharjun kupeessa oli perunakuoppia, kadut olivat huonokuntoisia, ja kaupunkilaisten ohella niitä käyttivät myös kotieläimet. Juhannuksena 1906 kahden lehmän kerrottiin märehtineen heinää Rautatienkadulla. 

Rakennusmestari August Ståhlberg päätti ottaa vaarin rakennussuhdanteista. Hän oli kaupungin kiinteistöjen isännöitsijä, jonkin aikaa myös kaupunginvouti, mutta hän piirsi myös yksityisesti taloja. Osan niistä hän rakennutti itse ja myi sitten voitolla. Ståhlberg oli kovasti mieltynyt ajan rakennustaiteen yltäkylläisyyteen. Hänen talonsa pursuavat sieviä torneja, kiharaisia tuulilautoja, koristeellisia ulokkeita, viehättäviä lasikuisteja ja pikkuruutuisia ikkunoita.

Vuonna 1906 Ståhlberg piirsi ja rakennutti talon ja ulkorakennuksen Loviisankatu 1:een. Seuraavana vuonna tohtori Uno Heininen osti kiinteistön. Hänet oli jokunen vuosi aikaisemmin nimitetty Lahden piirieläinlääkäriksi.   

Rakennusmestari August Ståhlbergin laatima rakennussuunnitelma Loviisankatu 1:een.

Eläinlääkärin työ oli raskasta, piiri laaja ja potilaita paljon. Heininen oli seudun ainoa ammattimies, vasta Orimattilassa ja Heinolassa olivat lähimmät kollegat. Kotieläinten hoito ja elinolot olivat monin paikoin takapajuiset. Taikausko rehotti, ja sairauksien lisäksi kansanparannus tappoi eläimiä. Pirun sanottiin usein vierailevan talleissa ja navetoissa ajamassa eläimillä. Eläinlääkärin tehtävänä oli ohjata talonpoikia puoskaroinnin sijasta hygieniaan ja ammattiapuun.    

Heininen oli myös kaupunginvaltuuston ja terveydenhoitolautakunnan jäsen sekä kunnallissairaalan johtokunnan puheenjohtaja. Tälläkin saralla riitti työtä: puodit ja elintarvikkeet olivat likaisia, yleiset saunat, likakaivot ja lantasäiliöt siivottomia. Kulkutautien ehkäisyyn käytettiin runsaasti voimia ja varoja. Kaupunki oli kuitenkin hyvin edistyksellinen. 1910-luvulle tultaessa Lahteen oli rakennettu vesi- ja viemärilaitos, sähköasema ja yksi maamme uudenaikaisimmista kunnallisista sairaaloista.

Lahden kaupunginisät, joukossaan tohtori Heininen, anoivat vuonna 1911 senaatilta lupaa perustaa paikkakunnalle eläinlääketieteellinen korkeakoulu. Laitokselle oli tarkoitus antaa huomattava rahalahjoitus ja tontti Möysästä. Akateemisen opetuksen odotettiin tuovan taloudellista ja henkistä hyvinvointia seudulle. Suunnitelma ei toteutunut, koska senaatti katsoi, ettei alueella ole riittävästi eläimiä ja eläinsairauksia korkeakoulun tarpeisiin.

Vuonna 1909 eläinlääkäri Heininen päätti perustaa kengityskoulun yhteistyössä Itä-Hämeen maanviljelysseuran kanssa. Hän arveli kaupungin vossikoiden ja parinsadan hevosen takaavan työllisyyden. Heininen rakennutti talonsa taakse kengityshuoneen, leikkaussalin, tallin, pajan ja pienen asunnon käsittävän koulutalon. Koulun opettajan rouvasta on säilynyt ajan hygieniaoloja kuvaavaa muistitietoa: hän piti itseään liian hienona käymään pihan perällä, joten hänen palvelijattarensa tehtävänä oli kantaa rouvan potta sisältöineen esiliinansa alla kompostiin.

Kengityskoulun rakennussuunnitelma.

Tohtori Heininen solmi avioliiton vuonna 1909, ja rouva Helmi Heinisestä tuli eläinlääkärin talon emäntä. Uno Heininen kuoli yllättäen sydänkohtaukseen heinäkuussa 1921, vain 46-vuotiaana. Perheessä ei ollut lapsia. Joidenkin vaiheiden jälkeen talo ja kengityskoulu tulivat samassa korttelissa toimivan meijerin omistukseen. Ympärille nousi vuosien varrella kerrostaloja, ja eläinlääkärin pihapiiri jäi hieman unohduksiin.

Eläinlääkärin talo on vanha, mutta hyvin säilynyt kaunotar Loviisankadun varressa. Kengityskoulu on jäänyt näkymättömiin sisäpihalle. Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseo

Parhaillaan on käynnissä asemakaavahanke, jolla toimintansa lopettaneen meijerin tontti osoitetaan uuteen käyttöön, lähinnä asunnoiksi. Heinisen talo kunnostetaan ja suojellaan, ja museo on ehdottanut myös kengityskoulun säilyttämistä. Ratkaistavana on rakennukseen kertyneiden haitta-aineiden aikaansaama ongelma. Meijeri käytti taloa pajana, ja rakenteisiin on imeytynyt muun muassa öljyä.

Eläinlääkärin talo ja kengityskoulu valaisevat hienosti Lahden varhaisvuosien asukkaiden pyrkimyksiä, rakentamis- ja asumistapoja, työelämää, koulutus- ja kunnallishistoriaa.
Follow my blog with Bloglovin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lahden kylän koulu - koulupojista taiteilijoihin

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Lahden kylän ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1871. Koulu oli yksityinen, yksi Lahden kartanon isännän August Fellmanin monista kansansivistyshankkeista. Kaksi vuotta myöhemmin koulu sai oman rakennuksen, ja se kunnallistettiin. Uusi koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien äärelle, pienelle mäennyppylälle, männikön suojaan. Paikka oli ihanteellinen koulurakennukselle: se oli hyväkuntoisen tien äärellä, tuulilta suojassa. Fellman antoi koululle tontin, ja talolliset velvoitettiin pystyttämään se päivätöinään lahjoittamistaan peruskivistä ja hirsistä. Koulupihaan tehtiin myös ulkorakennus opettajien lehmiä varten sekä käymälät, liiterit ja aitta.   Lahden kylässä oli näihin aikoihin vajaat 900 asukasta. He eivät olleet aluksi järin innostuneita uudesta opinahjosta, sillä koulunkäynnin arveltiin olevan haitaksi uskonnonharjoitukselle. Fellman houkutteli vanhempia lähettämään jälkikasvu kouluun lupaamalla puoli tynnyriä rukiita yhdestä, kaksi

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii

Kesäisiä päiviä Jalkarannassa – Ainolan historiaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Herrasväen kesänviettotavat alkoivat muuttua kaupungistumisen myötä. Suomalaisen maalaismaiseman kauneus avautui uudella tavalla. Höyrylaivat kuljettivat väkeä suvisiin maisemiin, ja rautatieverkon laajetessa junakyydilläkin oli mahdollista päästä vilpeiden vesien äärelle. 1800-luvun loppupuolella rannoille alkoi nousta porvariston huviloita, joihin talous palvelijoineen kaikkineen siirrettiin yleensä koko kesän ajaksi. Lahden seudun ensimmäisiä huviloita oli apteekkari Aron Grönmarkin Jalkarantaan rakennuttama Merilä. Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1901. Talon takan piirsi taiteilija Akseli Gallen-Kallela, joskin tieto on epävarma. Eliel Saarisen suunnittelema Merilä vuonna 1904 lähetetyssä postikortissa. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Suomalaismielinen Grönmark halusi huvilansa suunnittelijaksi suomalaisuuden manifestiksi vuonna 1900 nousseen Pariisin maailmannäyttelypaviljongin arkkitehdin. Mer