Siirry pääsisältöön

Vastuullinen tulevaisuus

TIMO SIMANAINEN, museonjohtaja

Tällä kirjoituksella aloitetaan Lahden museoiden blogi Maakunnan mainiot. Toivon Lahden museoiden blogille hyviä sisältöjä ja laajaa lukijakuntaa.

Lahden museot suuntautuu tulevaisuuteen suurilla odotuksilla, sillä muutoksia ja mahdollisesti myös muuttoja on edessä. Tulevaisuuden tutkijat sanovat, että tulevaisuus tehdään! Se ei tule itsestään. Sana odotus pitänee vaihtaa sopivampaan sanaan – sana "intentio" on hyvä vaihtoehto sanalle "odotuksia".

Me museoissa työskentelevät ihmiset katsomme niin menneisyyteen kuin myös tulevaisuuteen. Usein työskentelemme - ja elämme myös - olosuhteissa, jotka eivät ole läheskään täydelliset. Intentioiden filosofia on ihmisten tekojen analyysia ja filosofiaa. Aiomme tehdä hyvää, mutta puutteellisin tiedoin varustettuna tekomme ovat usein yllättäen hyvin huonoja ratkaisuja, vaikka alkuperäinen tarkoitus ts. intentio oli hyvää tarkoittava.

Vantaanjoen juoksuttaminen ja Helsingin kaupungin sekä metropolialueen joukkoliikenne puhuttavat nykyisinkin kansalaisia. Mitä tekemistä niillä on keskenään tässä tarinassa? – Aikanaan Vantaanjoki valjastettiin kivipadolla, jotta Helsingin raitiovaunut saivat sähköenergiaa. Tämä teko oli hyvää tarkoittava ja se toimikin joukkoliikenteen näkökulmasta, mutta Vantaanjoen lohen ja meritaimenen nousu kutu- ja syntymäjokeensa estyi heti kiviseinän valmistuttua. 

Tiedämme, että tiettyinä vuosikymmeninä jokia valjastettiin Suomessa sähkön tuotantoon. Niin tehtiin Ruotsissakin, joka sähköistyi hyvin nopealla aikataululla. On itsestään selvää, että kaikki, mitä ihmiset tekevät ja rakentavat eivät ole automaattisesti museoitavissa tai suojeltavissa kulttuuriympäristöarvojen takia.  Ihminen ei ole erehtymätön ja kaikkitietävä eikä koko maailmaa voida kapseloida ns. museaalisiin olosuhteisiin. Ihmisten tekemät virheet eivät myöskään aina kelpaa kulttuuriympäristön suojelukohteiksi. Elokuvien tai romaanien teemoiksi kyseenalaiset tekomme ja inhimilliset virheemme voivat kyllä soveltua.

Toimittaja kysyi tänään, mikä vaihtoehto on realistinen? – Kyse oli taidemuseomme tulevasta paikasta. Sana realismi herättää minussa irrationaalisia reaktioita. Koen olevani humanisti ja siksi henkilökohtaisessa maailmassani on paljon mm. käsitteellisiä, tiedollisia, taiteellisia ja kulttuurisia sisältöjä, jotka horjuttavat realismin käsitettäni. – Yhden realismi on toisen Helvetti ja kolmannen Taivas? Suhteellisuusteoria pätee niin luonnontieteellisissä asioissa kuin myös ihmistieteiden kuvaamassa maailmassa. Maailmamme on antiikin filosofin Platonin esittämällä tavalla suhteellinen, ei yhdenvertainen. 

Mikä on se taiteen erikoispiirre, joka tekee taidemaailman asioista merkittävän? – Taide luo ymmärryksen siltoja ja teitä ihmisten ja kokonaisten kulttuurien sisään ja mieliin. Jokaisen ihmisen maailma on oma yksityinen Platonin ilmaisema merenrantaluolansa, jossa näyttäytyy mitä merkillisimpiä varjokuvia (ts. tosien ideoiden vastakohtia). – Platon oli samanaikaisesti idealisti ja realisti luodessaan ihanne Valtiotaan.

Onko hermeneuttiselle fenomenologialle ja taiteelle edelleen käyttöä? – On, koska molemmat jalostavat ihmisiä ja kehittävät heidän itsetietoisuuttaan ja eettisiä toimintatapojaan humanistiseen suuntaan. Humanismi taisi kadota silloin, kun suljin yliopiston oven.  – Humanismille kuitenkin saattaisi olla käyttöä nyt vahvasti päätään nostavissa erilaisissa vastuullisuusohjelmissa. Vastuullinen menestyy tulevaisuudessa vastuutonta huomattavasti paremmin! Vastuuton kohtaa kestämättömän kehityksen mukanaan tuomat kiusalliset vaivat, kivun ja kolotuksen.

Museot ovat tärkeitä ja samalla mahdollisia paikkoja ihmisten kehittää omaa ajatteluaan. Jos ajattelu kehittyy, ihmisten teot voivat parantua. Jos teot paranevat ja olemme vastuullisia, tulevaisuudesta on mahdollisuus tulla vielä parempi ihmisten elää. Muistetaan Goethen opetus - tärkeintä on pyrkimys hyvään. Siksi koetetaan olla vastuullisia luonnon, ympäristön ja ihmisten suhteen. Se olisi hyvä alku tulevalle!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Päijät-Hämeen kulttuuriympäristöselvitys 2024

Jyrängönkosken ympäristö Heinolassa. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot. Päijät-Hämeen maakunnallinen rakennetun kulttuuriympäristön selvitys on nyt päivitetty, aiempi selvitys oli laadittu vuonna 2006 (Wager 2006). Selvityksessä määriteltiin maakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä 210 kpl ja maisema-alueita 100 kpl. Kokonaisuudessaan kulttuuriympäristöselvitys käsittää rakennetun ympäristön, kulttuurimaiseman, perinnemaiseman ja muinaisjäännökset. Selvityksen laatiminen on iso työ — ajallisesti, topografisesti ja teemallisesti. Mikä selvitys on ja miksi se on tehty? Maakunnallisesti merkityksellisten alueiden lähtökohtana pidetään valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY 2009) . Sanahirviö ei kerro ajattelematta paljoakaan. Mutta mietitäänpä. Merkittävällä tarkoitetaan arvokasta ja merkityksellistä, sellaista, jonka ei haluttaisi katoavan. Merkittävä kohde tai alue voi olla monella tapaa arvokas. Se voi olla hyvinkin tavanomainen mutta...