Maakunnan mainiot

Kotiseututalo Karralassa vaalitaan iittiläisiä perinteitä. Kuva Eetu-Pekka Heiskanen, Lahden museoiden kuvakokoelmat. Iitti kuuluu nykyään maakunnallisesti Päijät-Hämeeseen, mutta vielä muutama vuosi sitten olimme kymenlaaksolaisia. Puolet Iitin asukkaista lukeutuu mielestään hämäläisiksi ja Iitti kuuluu kaakkoishämäläiseen murrealueeseen. Kaakkoishämäläiset murteet jakautuvat kolmeen alueeseen: Hollolan, Porvoon ja Iitin ryhmään. Katoamassa olevaa kulttuuria, mukaan lukien murteet, taltioitiin pääosin 1920–1930-luvuilla Iitissä ja entisessä Jaalassa. Puhuttu murre on ollut lähes samanlaista. Iittiläinen opettaja ja murretutkija Aino Valli (os. Oksanen) teki nuorena varsinaisen kulttuurityön tallentaen n. 43 000 murresanaa. Hän aloitti työn vuonna 1924 perustetun sanakirjasäätiön rahoituksella. Valli oli tuolloin 22-vuotias. Työvälineinä hänellä oli polkupyörä, kynä ja kamera sekä sanalaput, joille taltioitiin jokainen murresana selityksineen. Paras tulos saatiin, kun haastateltiin ih...

Tuomaritornit ovat oleellinen osa mäkihyppypaikkojen fyysistä toimintaympäristöä. Kisoissa tulee olla paikka tuomareille, josta heillä on esteetön näkymä mäkeen suorituksen arvostelua varten. Tornit ovat muuttuneet alkuvaiheiden puisista viritelmistä paljon tekniikkaa sisältäviksi kokonaisuuksiksi. Kokosimme tietoa Lahden urheilukeskuksen tuomaritorneista kautta historian, nyt kun alkuperäinen suurmäen tuomaritorni ollaan purkamassa. Mäkihypyn ja tuomaroinnin historia Mäkihyppy lajina keksittiin Norjan Telemarkin laaksossa 1800-luvun alussa ja hyppyjen tuomarointi on ollut osa mäkihyppyä jo lajin alkuajoista lähtien. Nopeasti Norjassa yleistynyt laji rantautui myös Suomeen ja ensimmäisiä hyppykilpailuja järjestettiin Helsingissä ja Sortavalassa. Suomen ensimmäiset ns. viralliset mäkihyppykilpailut pidettiin Katajanokalla maaliskuussa 1899. Järjestäjänä toimi Helsingin Sporttiklubi. Hypyn arvostelukriteereinä olivat silloin asento ylämäen laskussa, ponnistus hyppyrillä, asento ilmalenn...

Syyskuinen aurinkoinen päivä vuonna 2025, museolaisten auto kaartaa vanhan puukoulun pihaan Mallusjoella Orimattilassa. Koulu pihapiireineen kätkee sisäänsä keraamikko Jari Vesterisen luotsaaman Lasi- ja keramiikkakeskus Kuun . Punaisen piharakennuksen korkea piippu enteilee jotain erityistä, sillä piharakennus kätkee sisäänsä anagamauunin. Kuun anagamauuni on Suomessa ainutlaatuinen puupolttoinen keramiikkauuni, joka lämmitetään kaksi kertaa vuodessa - keväisin ja syksyisin. Polttoprosessi on hioutunut vuosien saatossa, sillä se vaatii tarkkuutta ja pitkällistä suunnittelua. Puuta kuluu polton aikana huomattavasti, eikä uuni saa kuumentua liian nopeasti. Tämän syksyn poltto tallennetaan museokokoelmaan. Tallennusta ovat tekemässä Lahden museoiden tutkija Elisa Lindell, valokuvaaja Tiina Rekola ja Orimattilan taidemuseon amanuenssi Anniina Kiiskinen. Lasi- ja keramiikkakeskus Kuun anagamauuni tyhjänä. Kuva Tiina Rekola, Lahden museoiden kuvakokoelmat. Museotyön yksi peruspilareista ...