7.7.2017

Vesijärven vaiheet



 EETU SORVALI, tutkija

Vesijärven tulvimisesta kuulee aina puhuttavan, kun arkeologisia kaivauksia tai valvontaa tehdään Lahden keskustan alueella. Yleinen käsitys vaikuttaisi olevan, että vielä Lahden kylän loppuaikoina 1870-luvulla Vesijärvi olisi tulviessaan yltänyt kylän keskustaan, joka on siis sijainnut nykyisen kauppatorin ja Aleksanterinkadun alueella. Aihe tuntuu kiinnostavan ihmisiä, joten on hyvä tarkastella, miten Vesijärven korkeus on vuosituhansien aikana vaihdellut.

Viimeisimmän jääkauden aikana kilometrejä paksu jääpeite painoi maankuorta alaspäin. Jääkauden loppuvaiheessa jääpeitteen sulaminen puolestaan aiheutti maankuoren nousun, joka on käynnissä edelleen. Parhaiten ilmiö näkyy nykyisin Merenkurkun alueella, jossa maa kohoaa lähes senttimetrin vuodessa. Lahden seudulla maa kohoaa edelleen noin 3 millimetriä vuodessa. Maankohoaminen aiheutti Vesijärven alueella nopean vedenpinnan laskun, joka päättyi kun Vesijärvi kuroutui omaksi altaakseen Ancylusjärvestä noin 10 000 vuotta sitten, muutama sata vuotta ennen Päijännettä. Tällöin vedenpinta on ollut Vääksyssä noin 83–85 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella ja Lahden edustalla, Vesijärven eteläpäässä, noin 75–77 metrin korkeudella. Nykyisinhän Vesijärven pinta on keskimäärin noin 81 metrin korkeudella, eli järven pinta on ollut Lahden seudulla Vesijärven alkuaikoina kuusi metriä alempana kuin tällä hetkellä.

Maankohoaminen aiheuttaa järvialtaiden kallistumista. Esimerkkinä Muinais-Päijänne. Piirros Tapani Tervo.

Muinais-Päijänne kohosi Vääksyn kynnyksen yli noin 8 000 vuotta sitten, jolloin Vesijärvestä tuli osa Päijännettä. Muinais-Päijänteen ylin ranta on ollut Vesijärven eteläpäässä noin 85 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella ja Vääksyssä 88 metrin korkeudella. Muinais-Päijänteen vaihe Vesijärvellä päättyi noin 7 000 vuotta sitten Päijänteen murtaessa Heinolanharjun. Tällöin vesi laski nopeasti ja Vesijärvi kuroutui jälleen omaksi altaakseen. Vesijärvi laski tämän jälkeen jälleen Päijänteeseen Vääksynjoen kautta, ja Päijänne laski vedet edelleen Kymijokea pitkin Suomenlahteen

Vesijärven pinnan korkeuden muutoksia on voitu seurata myös kivikautisen löytömateriaalin perusteella. Kivikautiset asuinpaikat ovat usein sijainneet rannan tuntumassa, joten löytyneiden asuinpaikkojen perusteella on voitu päätellä millä korkeudella vesi on ollut. Vesijärven pinnan korkeudessa ei ole kivikautisten löytöjen perusteella tapahtunut suuria muutoksia viimeisen 5 000 vuoden aikana.

Koska maa ei kohoa kaikkialla samaa tahtia, aiheuttaa ilmiö veden pinnan nousua juuri Vesijärven eteläpäässä, Lahden alueella. Siksi järven pintaa on laskettu keinotekoisesti tulvimisen estämiseksi. Järven laskua on suunniteltu jo 1600-luvulla ja 1700-luvulla Vesijärveä tiedetään lasketun kaksi kertaa. Vuosien 1821 ja 1831 välillä Vesijärven pintaa laskettiin 8 jalkaa eli noin 2,5 metriä. Näiden laskujen johdosta järven pinta on nykyisin noin 81 metrin korkeudella merenpinnasta, kun sen luonnollinen korkeus olisi noin 2,5–3 metriä korkeammalla.

Pikku-Vesijärven alue 1870-luvun kartassa. Nykyinen Lahden keskusta sijaitsee kuvan oikeassa alakulmassa. Kansallisarkisto.

Kaikista tutkimuksista ja historiallisista lähteistä, kuten kartoista, päätellen on Vesijärven pinta ollut Lahden kylän aikana suhteellisen lähellä nykyistä korkeuttaan, etenkin kylän loppuvaiheessa 1870-luvulla. Uusimpien havaintojen mukaan vesi on tuohon aikaan voinut kovasti tulviessaan yltää Kisapuiston uusittavana olevan jalkapallokentän tienoille.

Vesijärven korkein pinta Lahden keskustan alueella.


Missään nimessä ei ole mahdollista, että järvi olisi tulviessaankaan ulottunut nykyisen torin alueelle, jossa maanpinta on kylän aikana ollut 95–96 metrin korkeudella. Näin suuri tulva olisi vaatinut yli kymmenen metrin vedenpinnan nousun ja se olisi havaittu myös Lahden torin arkeologisissa tutkimuksissa. Todennäköisesti tapahtuma olisi myös huomioitu aikalaislähteissä, sillä se olisi ollut selvästi suurempi katastrofi kuin Lahden kylän palo 1877.

Lisätietoja jääkausista ja vesistöjen muutoksista oheisesta linkistä: www.geologia.fi

2 kommenttia:

  1. Hei! Todella kiinnostava juttu Päijänteen vesistön rannalla lapsuutensa viettäneelle. Tekstissä on nyt kuitenkin kahdessa kohdassa jotain, mitä en ymmärtänyt: "Tällöin vedenpinta on ollut Vääksyssä noin 83–85 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella ja Lahden edustalla, Vesijärven eteläpäässä, noin 75–77 metrin korkeudella." Pitääkö lause tulkita niin, että vedenpinta on Vääksyssä alentunut noista ajoista 83-85 metriä ja samalla ollut Lahden edustalla kuusi metriä alempana? Toinen mietityttävä kohta oli tämä: "Muinais-Päijänteen ylin ranta on ollut Vesijärven eteläpäässä noin 85 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella ja Vääksyssä 88 metrin korkeudella." Pitäisikö kummassakin olla "mpy"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että aihe kiinnostaa!

      Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen: Vedenpinta on Vääksyssä ollut siis noin 2-4 metriä nykyistä korkeammalla, eli noin 83-85 m korkeudella, koska Vesijärvi on nykyisin noin 81 m merenpinnan yläpuolella. Samaan aikaan maankohoamisen aiheuttaman kallistumisen vuoksi vesi on Lahdessa ollut nykyistä Vesijärven pintaa noin 6 metriä alempana.

      Vastauksena toiseen kohtaan: Tekstissä käytetyt ilmaisut merenpinnan yläpuolella ja korkeudella tarkoittavat samaa asiaa. Eri ilmaisuja on käytetty vain toiston välttämiseksi.

      Toivottavasti nämä vastaukset selvensivät asiaa, eivätkä sekoittaneet entistä enemmän!

      Poista