Siirry pääsisältöön

Vesijärven vaiheet

EETU SORVALI, tutkija

Vesijärven tulvimisesta kuulee aina puhuttavan, kun arkeologisia kaivauksia tai valvontaa tehdään Lahden keskustan alueella. Yleinen käsitys vaikuttaisi olevan, että vielä Lahden kylän loppuaikoina 1870-luvulla Vesijärvi olisi tulviessaan yltänyt kylän keskustaan, joka on siis sijainnut nykyisen kauppatorin ja Aleksanterinkadun alueella. Aihe tuntuu kiinnostavan ihmisiä, joten on hyvä tarkastella, miten Vesijärven korkeus on vuosituhansien aikana vaihdellut.

Viimeisimmän jääkauden aikana kilometrejä paksu jääpeite painoi maankuorta alaspäin. Jääkauden loppuvaiheessa jääpeitteen sulaminen puolestaan aiheutti maankuoren nousun, joka on käynnissä edelleen. Parhaiten ilmiö näkyy nykyisin Merenkurkun alueella, jossa maa kohoaa lähes senttimetrin vuodessa. Lahden seudulla maa kohoaa edelleen noin 3 millimetriä vuodessa. Maankohoaminen aiheutti Vesijärven alueella nopean vedenpinnan laskun, joka päättyi kun Vesijärvi kuroutui omaksi altaakseen Ancylusjärvestä noin 10 000 vuotta sitten, muutama sata vuotta ennen Päijännettä. Tällöin vedenpinta on ollut Vääksyssä noin 83–85 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella ja Lahden edustalla, Vesijärven eteläpäässä, noin 75–77 metrin korkeudella. Nykyisinhän Vesijärven pinta on keskimäärin noin 81 metrin korkeudella, eli järven pinta on ollut Lahden seudulla Vesijärven alkuaikoina kuusi metriä alempana kuin tällä hetkellä.

Maankohoaminen aiheuttaa järvialtaiden kallistumista. Esimerkkinä Muinais-Päijänne. Piirros Tapani Tervo.

Muinais-Päijänne kohosi Vääksyn kynnyksen yli noin 8 000 vuotta sitten, jolloin Vesijärvestä tuli osa Päijännettä. Muinais-Päijänteen ylin ranta on ollut Vesijärven eteläpäässä noin 85 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella ja Vääksyssä 88 metrin korkeudella. Muinais-Päijänteen vaihe Vesijärvellä päättyi noin 7 000 vuotta sitten Päijänteen murtaessa Heinolanharjun. Tällöin vesi laski nopeasti ja Vesijärvi kuroutui jälleen omaksi altaakseen. Vesijärvi laski tämän jälkeen jälleen Päijänteeseen Vääksynjoen kautta, ja Päijänne laski vedet edelleen Kymijokea pitkin Suomenlahteen

Vesijärven pinnan korkeuden muutoksia on voitu seurata myös kivikautisen löytömateriaalin perusteella. Kivikautiset asuinpaikat ovat usein sijainneet rannan tuntumassa, joten löytyneiden asuinpaikkojen perusteella on voitu päätellä millä korkeudella vesi on ollut. Vesijärven pinnan korkeudessa ei ole kivikautisten löytöjen perusteella tapahtunut suuria muutoksia viimeisen 5 000 vuoden aikana.

Koska maa ei kohoa kaikkialla samaa tahtia, aiheuttaa ilmiö veden pinnan nousua juuri Vesijärven eteläpäässä, Lahden alueella. Siksi järven pintaa on laskettu keinotekoisesti tulvimisen estämiseksi. Järven laskua on suunniteltu jo 1600-luvulla ja 1700-luvulla Vesijärveä tiedetään lasketun kaksi kertaa. Vuosien 1821 ja 1831 välillä Vesijärven pintaa laskettiin 8 jalkaa eli noin 2,5 metriä. Näiden laskujen johdosta järven pinta on nykyisin noin 81 metrin korkeudella merenpinnasta, kun sen luonnollinen korkeus olisi noin 2,5–3 metriä korkeammalla.

Pikku-Vesijärven alue 1870-luvun kartassa. Nykyinen Lahden keskusta sijaitsee kuvan oikeassa alakulmassa. Kansallisarkisto.

Kaikista tutkimuksista ja historiallisista lähteistä, kuten kartoista, päätellen on Vesijärven pinta ollut Lahden kylän aikana suhteellisen lähellä nykyistä korkeuttaan, etenkin kylän loppuvaiheessa 1870-luvulla. Uusimpien havaintojen mukaan vesi on tuohon aikaan voinut kovasti tulviessaan yltää Kisapuiston uusittavana olevan jalkapallokentän tienoille.

Vesijärven korkein pinta Lahden keskustan alueella.


Missään nimessä ei ole mahdollista, että järvi olisi tulviessaankaan ulottunut nykyisen torin alueelle, jossa maanpinta on kylän aikana ollut 95–96 metrin korkeudella. Näin suuri tulva olisi vaatinut yli kymmenen metrin vedenpinnan nousun ja se olisi havaittu myös Lahden torin arkeologisissa tutkimuksissa. Todennäköisesti tapahtuma olisi myös huomioitu aikalaislähteissä, sillä se olisi ollut selvästi suurempi katastrofi kuin Lahden kylän palo 1877.

Lisätietoja jääkausista ja vesistöjen muutoksista oheisesta linkistä: www.geologia.fi

Kommentit

  1. Hei! Todella kiinnostava juttu Päijänteen vesistön rannalla lapsuutensa viettäneelle. Tekstissä on nyt kuitenkin kahdessa kohdassa jotain, mitä en ymmärtänyt: "Tällöin vedenpinta on ollut Vääksyssä noin 83–85 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella ja Lahden edustalla, Vesijärven eteläpäässä, noin 75–77 metrin korkeudella." Pitääkö lause tulkita niin, että vedenpinta on Vääksyssä alentunut noista ajoista 83-85 metriä ja samalla ollut Lahden edustalla kuusi metriä alempana? Toinen mietityttävä kohta oli tämä: "Muinais-Päijänteen ylin ranta on ollut Vesijärven eteläpäässä noin 85 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella ja Vääksyssä 88 metrin korkeudella." Pitäisikö kummassakin olla "mpy"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että aihe kiinnostaa!

      Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen: Vedenpinta on Vääksyssä ollut siis noin 2-4 metriä nykyistä korkeammalla, eli noin 83-85 m korkeudella, koska Vesijärvi on nykyisin noin 81 m merenpinnan yläpuolella. Samaan aikaan maankohoamisen aiheuttaman kallistumisen vuoksi vesi on Lahdessa ollut nykyistä Vesijärven pintaa noin 6 metriä alempana.

      Vastauksena toiseen kohtaan: Tekstissä käytetyt ilmaisut merenpinnan yläpuolella ja korkeudella tarkoittavat samaa asiaa. Eri ilmaisuja on käytetty vain toiston välttämiseksi.

      Toivottavasti nämä vastaukset selvensivät asiaa, eivätkä sekoittaneet entistä enemmän!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lahden kylän koulu - koulupojista taiteilijoihin

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Lahden kylän ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1871. Koulu oli yksityinen, yksi Lahden kartanon isännän August Fellmanin monista kansansivistyshankkeista. Kaksi vuotta myöhemmin koulu sai oman rakennuksen, ja se kunnallistettiin. Uusi koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien äärelle, pienelle mäennyppylälle, männikön suojaan. Paikka oli ihanteellinen koulurakennukselle: se oli hyväkuntoisen tien äärellä, tuulilta suojassa. Fellman antoi koululle tontin, ja talolliset velvoitettiin pystyttämään se päivätöinään lahjoittamistaan peruskivistä ja hirsistä. Koulupihaan tehtiin myös ulkorakennus opettajien lehmiä varten sekä käymälät, liiterit ja aitta.   Lahden kylässä oli näihin aikoihin vajaat 900 asukasta. He eivät olleet aluksi järin innostuneita uudesta opinahjosta, sillä koulunkäynnin arveltiin olevan haitaksi uskonnonharjoitukselle. Fellman houkutteli vanhempia lähettämään jälkikasvu kouluun lupaamalla puoli tynnyriä rukiita yhdestä, kaksi

Kesäisiä päiviä Jalkarannassa – Ainolan historiaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Herrasväen kesänviettotavat alkoivat muuttua kaupungistumisen myötä. Suomalaisen maalaismaiseman kauneus avautui uudella tavalla. Höyrylaivat kuljettivat väkeä suvisiin maisemiin, ja rautatieverkon laajetessa junakyydilläkin oli mahdollista päästä vilpeiden vesien äärelle. 1800-luvun loppupuolella rannoille alkoi nousta porvariston huviloita, joihin talous palvelijoineen kaikkineen siirrettiin yleensä koko kesän ajaksi. Lahden seudun ensimmäisiä huviloita oli apteekkari Aron Grönmarkin Jalkarantaan rakennuttama Merilä. Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1901. Talon takan piirsi taiteilija Akseli Gallen-Kallela, joskin tieto on epävarma. Eliel Saarisen suunnittelema Merilä vuonna 1904 lähetetyssä postikortissa. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Suomalaismielinen Grönmark halusi huvilansa suunnittelijaksi suomalaisuuden manifestiksi vuonna 1900 nousseen Pariisin maailmannäyttelypaviljongin arkkitehdin. Mer

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii