29.5.2017

Metallinetsintäkausi käyntiin - vinkkejä vastuulliseen toimintaan

EETU SORVALI, tutkija

Ollessani kaivauksia suorittamassa kesäkuussa 1936 Hollolan pitäjän Untilan kylän Kirkailanmäessä ilmoitti eräs paikkakuntalainen, että naapurikylän, Vesalan Ojumäestä oli kesällä 1935 löydetty rautainen keihäänkärki. Ojumäki on noin 700 m Lahti - Hämeenlinna maantienristoksesta Hollolan kirkolle päin, tien vasemmalla puolella (ks. valokuvaa 10510 ja 10511). Sähköpylvästä varten kuoppaa kaivettaessa löydettiin noin ½ m syvyydestä keihäänkärki. Pyysin talon n. 12 v. poikaa piirtämään hiekkaan kuvan esineestä. Erittäin järkevältä vaikuttava poika piirsi selvän väkäsellisen putkikeihään, tyyppi, joka jäi maassamme pois käytännöstä 500-luvulla. Talon emäntä kertoi nähneensä piha-alueella nokea sisältäviä kohtia siellä täällä, muuta hän ei ollut huomannut. Paikkaa ei uhkaa mikään vaara.” - arkeologi Helmer Salmo 1936

Valveutuneet kansalaiset ovat tehneet ilmoituksia muinaisesineistä ja mahdollisista muinaisjäännöksistä siitä lähtien, kun tietoa näistä on ylipäätään ryhdytty hankkimaan. Kuten yllä oleva lainauskin paljastaa, ovat esinelöydöt aiemmin liittyneet suurelta osin peltotöihin ja muuhun maankäyttöön ja ilmoitus on usein ollut helpointa tehdä lähialueella liikkuville arkeologeille.

Nykyisin valtaosa esinelöydöistä tehdään metallinilmaisimella ja viileästä keväästä huolimatta on metallinetsintäkausi päässyt käyntiin tänäkin vuonna. Myös meille tänne Päijät-Hämeen maakuntamuseolle on ehditty lähettää ja tuoda muutamia löytöjä esimerkiksi Kärkölästä ja Sysmästä. Vuosi tulee todennäköisesti olemaan metallilöytöjen osalta erityisen runsas. Senpä vuoksi on tärkeää muistuttaa maakuntamuseon tarjoamista palveluista koskien arkeologista kulttuuriperintöä.

Järjestimme tämän vuoden helmikuussa metallinilmaisinharrastajille pienen työpajan, jonka tarkoituksena oli yhteistyömahdollisuuksien kartoittaminen ja hyvien käytäntöjen läpikäynti. Lisäksi konservaattori Anu Kinnunen antoi neuvoja löytöjen käsittelyyn. Osanotto yllätti järjestäjät positiivisesti. Tilaisuuteen osallistui sekä kokeneita että aloittelevia harrastajia aina Etelä-Karjalasta saakka. Työpajan jälkeen museolle on tullut useita pyyntöjä myös laajemman aiheeseen liittyvän kurssin pitämisestä. Toiveeseen pyritään vastaamaan täällä Päijät-Hämeessä mahdollisuuksien mukaan tämän vuoden syksyllä. Vastaavia kursseja on järjestetty esimerkiksi Espoon ja Vantaan kaupunginmuseoissa sekä Pirkanmaan maakuntamuseossa. Kesän aikana museon arkeologien on tarkoitus tehdä yhteistyötä harrastajien kanssa ainakin Lahden Urheilukeskuksen maastossa, missä metallinilmaisimella voidaan tutkia lukuisten alueelle kaivettujen kuoppien liittymistä sisällissodan aikaisiin taisteluihin.

Metallinilmaisin käytössä Lahden sisällissodan aikaisen taistelumaaston
tutkimuksessa. Kuva: Päivi Repo/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Päijät-Hämeen maakuntamuseosta saa ohjeita ja neuvoja metallinetsintään liittyvissä asioissa. Esimerkiksi kiinteitä muinaisjäännöksiä ja niiden rajausta koskevissa asioissa museolla on ajantasaisin tieto ja niinpä varsinkin epäselvissä tapauksissa kannattaa olla yhteydessä meihin museon arkeologeihin. Etsimiä koskevissa teknisissä ongelmissa tunnustamme kuitenkin vajavaisuutemme. Näihin kysymyksiin asiantuntijat ja ratkaisut löytyvät ehdottomasti parhaiten harrastajien keskuudesta.

Metallinilmaisinlöydöistä sekä muista muinaisesinelöydöistä ja mahdollisista kiinteistä muinaisjäännöksistä voi ilmoittaa suoraan Päijät-Hämeen maakuntamuseolle, jonne löydöt voi myös toimittaa. Lomakkeet ilmoittamista varten löytyvät kootusti Lahden museoiden nettisivuilta, jonne on koottu muitakin muinaisjäännöksiin ja arkeologiaan liittyviä ohjeita ja oppaita, joihin voi tutustua oman mielenkiinnon mukaan. Ennen maastoon lähtemistä kannattaa metallinilmaisinharrastajan ainakin lukaista läpi Museoviraston Muinaisjäännökset ja metallinetsin -opas, joka tarjoaa ohjeet vastuulliseen harrastamiseen ja perustietoja muun muassa arkeologisesta tutkimuksesta. 

Hyvää kesää ja hyviä löytöjä!

5.5.2017

Lahden kylän koulu - koulupojista taiteilijoihin

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija

Lahden kylän ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1871. Koulu oli yksityinen, yksi Lahden kartanon isännän August Fellmanin monista kansansivistyshankkeista. Kaksi vuotta myöhemmin koulu sai oman rakennuksen, ja se kunnallistettiin.

Uusi koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien äärelle, pienelle mäennyppylälle, männikön suojaan. Paikka oli ihanteellinen koulurakennukselle: se oli hyväkuntoisen tien äärellä, tuulilta suojassa. Fellman antoi koululle tontin, ja talolliset velvoitettiin pystyttämään se päivätöinään lahjoittamistaan peruskivistä ja hirsistä. Koulupihaan tehtiin myös ulkorakennus opettajien lehmiä varten sekä käymälät, liiterit ja aitta.  

Lahden kylässä oli näihin aikoihin vajaat 900 asukasta. He eivät olleet aluksi järin innostuneita uudesta opinahjosta, sillä koulunkäynnin arveltiin olevan haitaksi uskonnonharjoitukselle. Fellman houkutteli vanhempia lähettämään jälkikasvu kouluun lupaamalla puoli tynnyriä rukiita yhdestä, kaksi tynnyriä kahdesta lapsesta. Koulun suosio kasvoikin nopeasti, ja 1800-luvun lopulla sisään saatettiin ottaa enää vain noin puolet halukkaista.

Lahden kylän koulun oppilaat ryhmäkuvassa 1900-luvun alussa, miesopettaja
J. Partanen. Kuva Atelier Lumiere/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Koulussa oli aluksi 31 oppilasta, kaikki poikia. Pian myös tytöt pääsivät oppiin. Pojista käytettiin koulussa sukunimiä, tytöistä etunimiä. Koulun tunnetuin oppilas lienee ollut Juho Kusti Paasikivi, tuolloin vielä Johan Gustaf Hellstén. Nimi ilmenee koulun asiakirjoista ensi kertaa 15.10.1877, jolloin hän oli ollut poissa koulusta. Oppilas Hellstén osoitti erityistä lahjakkuutta matematiikassa.

Koulun ensimmäinen opettaja oli Juho Silvonen, jolla oli asianmukainen koulutuskin: hän oli käynyt seminaarin. Itse keisari päätti opettajan palkasta: se oli oleva 600 markkaa sekä vapaa asunto, lämpö ja valo. Opettaja asui ajan tapaan koulutalossa. Miesopettajille varattiin isommat asunnot kuin naisopettajille, koska heidän oletettiin olevan naimisissa toisin kuin naisten.

Koulutalossa oli kaksi kerrosta, joista alempi oli opetuskäytössä, ylempi opettajan asuntona. Yläkertaa ei saanut palomääräysten mukaan käyttää opetustarkoitukseen. Koulussa oli alun perin yksi luokkahuone, ja se kävikin ajan mittaan ahtaaksi. Vuonna 1902 rakennusta laajennettiin. Joitakin vuosia myöhemmin tehtiin erillinen lisärakennus, johon sijoitettiin opettajien asunnot, veistoluokka, sauna ja pesutupa, jonka padassa keitettiin ruoka. Oppilaat aterioitsivat höyläpenkeillä. Koululle anottiin myös valopistettä, koska koulua käytiin myös iltavuorossa, mutta pyyntö evättiin. Sähköt saatiin vuonna 1917.

Lahden kylän koulu 1950-luvulla, etualalla Hollolankatu.
 Kuva Valokuvausliike Erkki Halme/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Kansakoulu siirrettiin uuteen Läntiseen kouluun, nykyiseen Länsiharjun kouluun vuonna 1932, ja Lahden kylän kouluun muutti työväenopisto. Sodan aikana rakennuksessa majoitettiin sotilaita ja siirtoväkeä. Jonkin aikaa talossa toimi myös Lahden teknillinen koulu. Vuonna 1954 rakennuksessa aloitti lastentarha, ja vuonna 1980 se osoitettiin kaupunginmuseon varasto- ja konservointitiloiksi. Seuraavan vuosikymmenen alussa se kunnostettiin taiteilijoiden asuin- ja työskentelytiloiksi.

Entinen kylän koulu toimii nykyään taiteilijoiden asuin- ja työskentelytilana.
Kuva Tiina Rekola/Lahden museot.

Lahden kylän koulu on seissyt paikallaan pienellä männikköisellä mäellään lähes puolitoista vuosisataa. Moni lahtelainen lienee havainnut tämän pikku talon Hollolankadun mutkassa, mutta kivikaupungin keskellä pieni talo ei herätä suurta huomiota. Rakennuksella on kuitenkin tärkeä historia: se on keskusta-alueen vanhin rakennus ja ainoa kyläajalta säilynyt talo. Se on myös vanhin julkinen rakennuksemme.